Au revoir Skema!

Last-minute cramming

Ja niinpä vaan tuli eteen se päivä kun viimeiset tentit on tehty eikä tarvitse enää viettää yhtään hetkeä tenttikirjojen tai luentokalvojen parissa. Viime viikolla meinasi epätoivo iskeä kun edessä oli 8 tentin putki, 2 keskiviikkona, 2 torstaina, 2 perjantaina ja eilen viimeiset 2. Hengissä kuitenkin selvittiin, eilen  klo 14:04 palautin viimeisen tenttipaperin ja se oli sitten siinä tämän kevään ja Skeman osalta. Nyt olisi vielä vajaa pari viikkoa aikaa rentoutua kunnolla ja nauttia rantakeleistä. Huomenna lähdemme katsastamaan Barcelonan Annin ja Erikan kanssa ja takaisin Ranskaan palaamme sopivasti maanantai illaksi juhlimaan Vappua :) 

Maalis-huhtikuun vaihteen kotivisiittini jälkeen aika on kulunut ihan käsittämättömän nopeasti, jopa nopeammin kuin ensimmäiset pari kuukautta, kun jo silloinkin tuntui aika kiitävän hurjaa vauhtia. Tällä hetkellä täällä vallitsekin aika ristiriitaiset tunnelmat. Toisaalta on tietysti ihanaa palata kotiin oman arjen pariin ja tuttujen ihmisten joukkoon. Välillä on koti-ikävä iskenyt aika pahastikkin ja on tuntunut siltä että kotiin voisi jo palata. Vasta nyt ihan viime metreillä alkaa huomaamaan kuinka paljon nämä kuukaudet täällä ovat muuttaneet asioita ja lähdön hetki tuntuu hetki hetkeltä yhä vaikeammalta. 

Ensimmäisen kerran tämän yhteisen ajan loppu iski oikein kunnolla vasten kasvoja kun vietimme ensimmäisenä tämän paikan jättäneen Michalin läksiäisiä viime perjantaina.  Ilta oli ihan huippukiva ja meillä oli normaalin porukkamme lisäksi mukana myös sekä Annin että Jennin kaksi kaveria koti-Suomesta. Ilta alkoi Johanneksen ja Martinin luota, josta jatkoimme Juan-Les-Pinsiin kohti Le Village klubia. 

Martin, Jenni, Emmina, Emmi, Nora, Josefine, Laura, Michal, Riina, Anni, Noora, Erika, Johannes.
Precious moments.

Tämän neljä kuukautta olemme viettäneet niin tiiviisti oman kaveriporukkamme kesken, että nyt tuntuu lähestulkoon siltä kuin perhe hajoaisi. Se elämä joka tänne niin nopeasti muodostui ja jota olemme täällä yhdessä eläneet ei ole enää monen päivän päässä tämän loppumisesta. Tänä aikana on tapahtunut paljon asioita meille kaikille, niin iloisia kuin surullisia. Monet itkut on itketty yhdessä ja välillä taas naurettu mahat kippurassa niin ettei loppua ole meinannut tulla millään. Loputtoman pitkiltä tuntuvia koulupäiviä, niiden päälle viinilasillisia pitkän kaavan mukaan. Aamun puolelle kääntyneitä illanistujaisia, monen monia matkoja täynnä unohtumattomia kokemuksia. Mitä tahansa tältä keväältä odotinkaan, niin kaikki odotukset ovat ylittyneet moneen kertaan. Koululla puhuttiin ennen vaihtoonlähtöä kotiinpaluun jälkeisestä shokista. Silloin koko ajatus lähinnä nauratti - miten nyt muka kotiinpaluu tuttuun ympäristöön ja omaan elämään voi olla shokki? No, nyt ymmärrän ihan täysin.