Ennen illalla starttaavaa viikonloppuista Milanon matkaa ajattelin hieman kirjoitella tämän viikon kuulumisia.
Maanantai ja tiistai päivät menivät aika lailla aamusta iltaan koulussa, tiistai illaksi meille oli järjestetty Hop Storessa Buddy Party, eli tapahtuma jossa vaihtarit tapaavat oman Buddynsa. Buddy toiminnan ajatuksena on järestää jokaiselle vaihtarille oma Buddy paikallisesta opiskelijasta, joka voi auttaa kaikissa tarvittavissa asioissa niin arkielämään kuin kouluun liittyen. Oma Buddyni on ensimmäisen vuoden Grand école opiskelija Hugo, joka vaikutti ihan mukavalta tyypiltä. Toivottavasti tapaamisemme kuitenkin kohdistuvat enimmäkseen näihin Buddy Partyihin eivätkä ongelmatilanteiden ratkaisuun :)
Keskiviikko olikin sitten melkoinen päivä. Aamu alkoi vaikeustasoltaan heprean kieltä olevalla luennolla 08.30 - 11.30, jonka jälkeen tulin kotiin odottelemaan asuntomme yhteyshenkilöä, vuokranantajamme ystävää, joka oli tulossa kahden uuden vuokralaisen kanssa katsomaan asuntoamme. Hän oli joskus aiemmin ollut tuomassa meille tänne joitakin tavaroita, mutta ei ollut päässyt sisään koska avaimet olivat kuulemma väärät. Meidän piti siis olla kotona päästämässä heidät sisään. Iltapäivän ja alkuillan vietimmekin sitten Annin kanssa Nizzassa, kävimme maailmanpyörässä ihastelemassa kaupunkia yläilmoista, maistelimme suklaakuorrutteisia omenoita ja kuljeskelimme pitkin Promenade des Anglaisia auringonlaskun aikaan. On se vaan ihan mielettömän kaunis kaupunki..
Pitkän päivän jälkeen ainoa suunnitelma illalle oli HIMYM (How I Met Your Mother) maraton sohvalla herkkujen kera, ja kun tunnin ruuhkaisen bussimatkan jälkeen saimme raahauduttua raput ylös viidenteen kerrokseen (meidän hissi ei ole toiminut pariin viikkoon ja nyt se on lähetetty Pariisiin :D) odottikin meitä varsin iloinen yllätys kotiovella. Kaikki avaimet läpi käytyämme tajusimme että todellakin, se ainoa turvalukko johon meillä ei ole avainta, on lukittu. Eli ne avaimet jotka yhteyshenkilöllämme oli hallussaan, eivät siis näköjään käyneet mihinkään muuhun lukkoon kuin siihen ainoaan jota emme saa auki. Nice. Yritimme tietysti heti soittaa hänelle, mutta puhelu meni vain vastaajaan koko ajan. Siinä sitten hetken pähkäiltyämme seuraavaa siirtoa päädyimme ruotsalaispojille evakkoon ja samalla yritimme koko ajan tavoittaa yhteyshenkilöämme. Parin tunnin jälkeen alkoi jo hieman huolestuttaa, kun ei vastausta puheluihin tai viesteihin kuulunut vieläkään. Lopulta päätin soittaa suoraan vuokranantajallemme, jolle soittamista olin tähän saakka yrittänyt välttää, koska en tiennyt yhtään missä päin maailmaa hän tällä hetkellä on. Hän onneksi vastasikin heti puhelimeen ja kertoi olevansa kotonaan Hollannissa (ei luojan kiitos Aasiassa) ja että hänen puhelimestaan loppuu akku hetkenä minä hyvänsä, mutta hän voisi lähettää numeron poikaystävälleen, joka osaisi mahdollisesti auttaa (tässä vaiheessa vuokranantajamme ilmeisesti luuli että meillä on vaan joku ongelma emmekä saa lukkoa auki). Seuraava puhelu vuokranantajamme poikaystävälle Lontooseen oli lähes yhtä hyödytön kuin edellinenkin, hän tosin ymmärsi ongelmamme ja kehotti teettämään turvalukoista tarpeeksi monet avaimet heidän laskuunsa kun vain jotenkin ensin saamme ne hankittua itsellemme. Hänkin lupasi yrittää tavoittaa henkilöä jolla avaimet oli hallussaan mutta eipä hänkään Englannista käsin oikein muuta voinut tehdä. Seurasi siis lisää odottelua, jonka aikana sain puhelun Suomesta, että kaksi viikkoa sitten lähetetty postipaketti on hävinnyt. Sitä on yritetty toimittaa meille kotiin viime perjantaina, mutta sen jälkeen paketista ei löydy mitään tietoja, joten se on todennäköisesti matkalla takaisin Suomeen (tämä tapahtui myös Belgian vaihtoni aikana, tammikuun alussa lähetetty paketti kierteli ympäri Eurooppaa usean kuukauden ajan ja tuli lopulta takaisin Suomeen noin samaan aikaan kuin itse olin jo kotiutunut).
No, loppu hyvin kaikki hyvin. Saimme lopulta yhteyden yhteyshenkilöömme, joka oli ollut ravintolassa illallisella eikä ollut kuullut puhelintaan. Tapasimme hänet Place de Gaullella, saimme loputkin avaimet haltuumme ja pääsimme vielä yöllä takaisin kotiin. Myös postipaketti löytyi seuraavana päivänä vanhankaupungin postirakennuksesta, josta kävimme sitä Erikan kanssa kyselemässä. Eli vinkkinä tuleville vaihtareille; kannattaa seurata koko ajan lähetysseurantaa ja jos paketin saapumisilmoitusta ei ala kuulumaan, niin parasta on marssia suoraan postiin jonkun ranskankielen taitoisen kanssa ja tiedustella paketin sen hetkistä sijaintia.
Tänään illalla 18.00 hyppäämme bussiin Place de Gaullelta ja suuntaamme kohti Milanoa n. 50 muun vaihtarin kanssa. Luvassa on mm. nähtävyyksiä, shoppailua, tutustuminen San Siro Stadioniin, joka toimii paikallisten jalkapallojoukkueiden A.C. Milanin ja F.C. Internazionale Milanin (Inter) kotistadionina, sekä tietysti pakollinen katsaus paikalliseen yöelämään :) Mutta näistä lisää näistä sitten reissun jälkeen.
Hauskaa viikonloppua kaikille! :)
