The unexpected day off

Café et Crêpes au Nutella

Viime yönä meille tuli tieto, että mitkään bussit eivät kulje tänään koska alueelle annettu lumivaroitus. Toisin sanoen kouluun ei ole mitään asiaa, koska ilman omaa autoa sinne ei pääse millään. Menimme silti aamulla ihan vaan muodon vuoksi seisoskelemaan bussipysäkille ja odottelemaan jos koko juttu olisikin ollut vain liioiteltua, mutta ihan todeksi se osoittautui eikä yhtään bussia näkynyt mailla eikä halmeilla koko päivänä. Viime talvena koulu oli kuulemma suljettuna useamman päivän ajan lumimyrskyn takia (lumyrsky paikallisittain = muutama hiutale taivaalta ja maassa lunta n. pari senttiä) Myös osa kaupoista ja virastoista on ollu tänään kiinni, ilmeisesti henkilökunta on esynyt tulemaan töihin koska autoissa ei ole talvirenkaita :D Ihan käsittämätöntä. Mutta eipä tuo paljon haitannut, ruuhkaisen aamubussin sijaan päädyimme vanhaan kaupunkiin nauttimaan perinteistä ranskalaista aamupalaa. Ei hassumpi tapa aloittaa tiistai aamu :) Jossakin vaiheessa päivää tuli vielä lisää sähköposteja koululta, ensimmäisessä kerrottiin kaikkien kurssien olevan peruttu tältä päivältä erittäin katastrofaalisista sääolosuhteista johtuen (jep, +8 ja vesisadetta), toisessa kerrottiin että koulu, sekä sinne johtava tie on suljettu kokonaan ja kaikkien kannattaa siirtyä välittömästi koteihinsa :D Koulun alueella oli ilmeisesti jopa satanut muutama hiutale lunta. Mielenkiinnolla odotellaan mikä on tilanne huomenna, tiedotus ei nimittäin oikein toimi sillä viesti tämän päivän luentojen peruuntumisesta saavutti opiskelijat iltapäivällä 14:38... Haluaisin myös mieluusti nähdä, millainen hätätila tänne julistettaisiin jos lunta oikeasti sataisi edes puolet siitä mitä siellä kotimaassa tällä hetkellä on :D Pakkaslukemista puhumattakaan...

Odottamattoman vapaapäivän lisäksi toinen iloinen yllätys oli huomata tänään, että lähin englanninkielisiä elokuvia näyttävä elokuvateatteri ei suinkaan sijaitse Cannesissa vaan n. 100m päässä kotioveltamme :) Sen kunniaksi kävimme illalla katsastamassa uusimman Sherlock Holmesin. Kaiken kaikkiaan siis aika mainio päivä :)

Scandinavia goes Milan!

Buongiorno a tutti! Tämän blogitekstin kirjoittaminen onkin vaatinut vähän aikaa ja päänvaivaa, sillä viime viiikonloppuinen matkamme Milanoon osoittautui kaikin puolin varsin unohtumattomaksi ja tapahtumarikkaaksi. 02:30 lauantai - sunnuntai välisenä aamuyönä en ihan äkkiä olisi uskonut löytäväni itseäni istumassa paikallisesta sairaalasta, sen sijaan että olisimme olleet jollakin kivalla klubilla hyvässä seurassa juhlistamassa Erikan synttäreitä. No, seura sairaalan ensiapupoliklinikan odotusaulassa oli kyllä hyvää, mutta juhlapaikassa olisi ollut hieman toivomisen varaa.

Finland & Sweden - almost on the way to Milan!

Perjantaina lähdimme siis Place de Gaullelta kohti Milanoa n. 45 vaihtarin ja 5 Interculturen jäsenen kera. Matka alkoi oikein lupaavasti ja bussi starttasi vain 37 minuuttia myöhässä alkuperäisestä aikataulusta. (Aiemmin päivä Alppimatkalle lähteneen ryhmän lähtö oli myöhästynyt yli 3 tuntia... Joten siihen verrattuna 37 minuuttia oli aivan huikea suoritus :) Arvelimme olevamme perillä joskus ilta kymmenen aikoihin, jonka jälkeen ehtisi vielä hyvin kaupungille syömään ja drinkeille. Siinä vaiheessa emme vielä tienneet yhdestä hyvin läheisesti matkantekoomme liittyvästä Ranskan lakipykälästä jota on ihan ehdottomasti noudatettava, tai joutuu pahoihin vaikeuksiin; kuljettajan täytyy pitää aina 2 tunnin ajamisen jälkeen 45 minuutin tauko!?! Perillä hotellikaan ei löytynyt ihan suorinta tietä, joten loppujen lopuksi olimme perillä kohteessa Piero Rotta n. 01.00.

Galleria Vittorio Emanuele II

Lauantai aamuna olikin sitten kiva herätä pirteänä aamupalalle, jonka jälkeen oli tarkoitus lähteä tutustumaan kaupunkiin ja sen kuuluisimpaan nähtävyyteen, Duomo di Milanoon (Milanon tuomiokirkko, joka on myös Euroopan kolmanneksi suurin kirkko). Tästä alkoikin sitten matkamme epäonnisten tapahtumien sarja, kun yksi jenkkityttö ryhmästämme joutui ryöstetyksi kesken aamupalan. Joku varasti hänen laukkunsa, joka sisälsi hänen koko omaisuutensa, rahat, passin, viisumin, kameran, sosiaaliturvakortit jne. Hetken kuluttua selvisi vielä ettei tytöllä ole ollenkaan matka-vakuutusta joka korvaisi menetetyn omaisuuden. Ei muuta kun poliisit paikalle ja selvittelemään tilannetta (laukkua ei koskaan löytynyt..) Nyt voi tietysti jokainen itsekseen miettiä, että kuka lähtee toiselle puolelle maapalloa puoleksi vuodeksi ilman vakuutusta... Päätimme jättää poliisiasiat muiden hoidettavaksi ja lähteä omalla porukalla jo hieman aikaisemmin hostellilta keskustaan päin. Vaikka upea viiden tähden hotellimme Piero Rotta (en viitsinyt edes ottaa yhtään kuvaa muistoksi "viihtyisästä" hostellista, joka edellisessä elämässään on todennäköisesti ollut vankila Neuvostoliitossa) sijaitsikin aika kaukana keskustasta, niin onneksi lähin metroasema QT8 oli ihan vieressä ja n. 20 minuutissa olimme keskustassa. Duomo oli ihan mielettömän upea nähtävyys, pienen särön vierailuun tosin toi parhaillaan käynnissä olevat suuremman luokan hautajaiset. Joku paikallinen poliisi oli saanut surmansa edellisenä maanantaina... Kiipesimme myös kaikki 165 rappusta kirkon kuuluisalle katolle, josta avautuivat huikeat näkymät kaupungin ylle. Erityisen kirkkaalla säällä sieltä voi kuulemma nähdä jopa Sveitsiin asti.

View from the top

Duomo di Milano

Abercrombie & Fitch store in Milan

Corso Vittorio Emanuele II - full of gorgeous stores!

Päivä jatkui alennusmyyntien parissa ja heti ensimmäiseksi lähdimmekin Erikan kanssa metsästämään Abercrombie & Fitch liikettä osoitteesta Corso Giacomo Matteotti 12. Abercrombien liikkeitä ei vielä vuosi sitten löytynyt Euroopasta muualta kuin Lontoosta ja Milanosta, mutta 2011 vuoden aikana on liikkeitä avattu myös Pariisiin, Düsseldorfiin, Madridiin ja Brysseliin. Liike itsessään ei ulkoapäin ollut kovinkaan ihmeellinen, itse rakennus muistuttaa lähinnä pankkirakennusta. Mutta sisällä avautuukin sitten ihan oma maailmansa. Lontoon myymälästä tuttu päätä huumaava tuoksu ja kovaa    soiva musiikki tulvivat vastaan heti ovesta sisään päästyämme. Paikka oli juuri niin ihana kuin mitä ensimmäisen, vuoden takaisen A&F myymälä kokemuksen perusteella olin odottanut, ja ostettavaa olisi riittänyt ainakin loppukevään budjetin verran.. Itsehillintä onneksi piti kohtuullisen hyvin ja mukaan lähtivät vain huppari ja collegehousut Winter Sales osastolta :) Abercrombien jälkeen matka jatkui vielä muiden alelöytöjen pariin, ja nyt ymmärrän miksi Milanoa kutsutaan muotipääkaupungiksi... Kaupungista olisi toki löytynyt kaikki huippumuodin luksus-merkit Pradasta Gucciin ja Louis Vuittoniin, mutta Sisley, Aldo, Banana Republic, GAP, Guess, Zara, Bershka ja monet muut ihanat liikkeet tarjosivat meille yhtä suuren nautinnon toinen toistaan upeampien löytöjen parissa!

Happiest person on earth, after visiting A&F winter sales (:

Delicious cupcakes ♥ 

Kierreltyämme koko päivän kaupoissa alkoi väsymys pikkuhiljaa painaa ja jalkoja kolottaa, joten seuraava missiomme oli löytää joku viihtyisä kahvila ennen sovittua tapaamista muun ryhmän kanssa. Lähdimme suunnistamaan toiselle puolelle kaupunkia ja löysimmekin aivan ihanan kahvilan Via Danten varrelta. Caffe de Milanossa vitriinit notkuivat täynnä toinen toistaan herkullisemman näköisiä kakkuja ja leivonnaisia. Nämä pienet leivokset olivat niin nättejä ettei niitä olisi millään raaskinut edes syödä :D Mukavan kahvitteluhetken jälkeen palasimme takaisin Piazza del Duomolle, jossa meidän oli määrä tavata muu ryhmä ja lähteä joukolla syömään. Ruokapaikaksi oli valittu Frank Milano, joka osoittautuikin perinteisen ravintolan sijaan erittäin tyylikkääksi cocktail-baariksi. Nälkää ei tarvinnut kuitenkaan nähdä, sillä pääsimme nauttimaan erittäin herkullisesta "Aperitivosta". Milanossa on paljon cocktail-baareja ja ravintoloita, jotka tarjoavat asiakkailleen ilta kuuden jälkeen yhden juoman hinnalla mitä erilaisempia herkkuja sisältävän  "all-you-can-eat" tyylinen buffeen. Yhden Pinã Coladan hinnalla (9 €) sai nauttia mitä erilaisempia Italialaisia herkkuja ilmakuivatusta kinkusta erilaisiin salaatteihin ja pizza paloihin. Näitä myös Suomeen, kiitos!

Ruokailun jälkeen lähdimme takaisin hostellille valmistautumaan tutustumisretkelle paikalliseen yöelämään. Se olikin sitten kerrassaan unohtumaton kokemus.. Lähdimme hostellilta viimeisellä metrolla keskustaan hieman ennen puoltayötä. Matkan organisaattorit olivat valinneet meille yöelämän kohteeksi Shocking Club-nimisen yökerhon, tässä kohtaa nomen est omen osui kyllä täysin oikeaan. Tajusimme ehkä parin minuutin jälkeen, että kyseessä olikin suuressa suosiossa oleva paikallinen Gayclub, mies strippareineen kaikkineen. Meininki ei paljon poikennut K18-elokuvista... :D No, DJ onneksi osasi asiansa ja suunnistimmekin suoraan tanssilattialle. Kunnes... Noin puolen tunnin jälkeen tanssilattialta istuimmekin sitten siellä Milanon sairaalan odotushuoneessa. Yksi seurueemme jenkkitytöistä toden totta piti lupauksensa irroitella kunnolla nyt kun kerran Euroopassa ollaan ja alkoholiakin saa nautta alle 21-vuotiaana. Muutaman ylimääräisen alkoholiannoksen seurauksena askeleet tanssilattialla olivat sen verran huterat, että hänen korkokenkänsä kunnioitettavan kokoinen stilettikorko iskeytyi suoraan Jennin jalkaan. Onneksi tapahtumasta selvitiin lopulta vaan säikähdyksellä, sillä röntgenkuvista ei ollut havaittavissa minkään sortin murtumaa ja pääsimme melko pian lähtemään sairaalasta takaisin hotellille.

Stadio Giuseppe Meazza aka San Siro

Sunnuntaina meillä oli vielä muutama tunti vapaa-aikaa ennen kotimatkaa. Ennen matkaa tulleen "travel planin" mukaan meillä oli mahdollisuus lähteä tutustumaan hostellin lähistöllä sijaitsevaan jalkapallofanien pyhiin-vaelluskohteeseen, Stadio Giuseppe Meazzaan, joka tunnetaan paremmin nimellä San Siro.  Lähdimme yhden Interculturen jäsenen ja parin jenkkipojan kanssa kävelemään kohti stadionia, ja jossakin vaiheessa valkeni ettei kenelläkään ole pienintä-kään käsitystä missä paikka sijaitsee, saati sitten mitään tietoa että pääseekö sinne edes sisälle. Erkaannuimme muusta ryhmästä ja löysimme lopulta tyttöjen kanssa paikan omatoimisesti ohikulkijoiden avustuksella. 12,50 €:n maksulla olisi päässyt sisälle stadionille ja vierailemaan sen museossa. Muut tytöt eivät olleet kovin innokkaita investoimaan tähän nähtävyyteen, joten päätimme lähteä takaisin keskustaan vielä pariksi tunniksi. Siihen tarvittiinkin sitten kaikki kaupungin mahdolliset kulkuneuvot; bussi, tram ja metro. Hirveällä kiirellä pää kolmantena jalkana juoksimme vielä muutaman pakollisen kohteen (lue ostospaikan), pariin. Toiveet viimeisen päivän aidosta italialaisesta pizzasta saivat unohtua ja mukaan paluumatkalle hostellille nappasimme tutun ja turvallisen take away menun à la McDonalds. 

Ehdimme hostellille takaisin juuri sovittuun aikaan, harmi vaan kaikki matkalaiset eivät olleet kovin kiinnostuneita sovituista aikatauluista.. Odottelimme melkein 2 tuntia yhtä kanadalaista tyttöä, joka ei vastannut ollenkaan puhelimeen eikä kukaan ollut nähnyt häntä muutamaan tuntiin sen jälkeen kun heidän ryhmänsä oli kaupungilla hajaantunut toisistaan. Ehdimme jo mielessämme maalailla kaikki mahdolliset kauhuskenaariot, kaiken matkan aikana sattuneen jälkeen joku kidnappaus / ryöstö tms. olisi vielä sopinut kuvioon oikein hyvin. Järjestäjät alkoivat jo toden teolla huolestua ja lisäksi meidän olisi pitänyt olla takaisin perillä ilta kahdeksaan mennessä jotta kauempana asuvat ehtisivät vielä bussilla takaisin kotiin. Poliisitkin ehdittiin jälleen hälyyttää paikalle ja tytölle jätettiin viestejä kaikkiin mahdollisiin paikkoihin siltä varalta että hän palaisi hotellille meidän jo lähdettyä. No, ei onneksi tarvinnut mitään hätävarasuunnitelmia ottaa käyttöön, koska lopulta tyttö ilmaantui bussille täysin hyvinvoivana ja varsin tyytyväinen ilme naamallaan. Hän oli ollut vähän SHOPPAILEMASSA eikä MUISTANUT katsoa kelloa ollenkaan...

Että sellainen reissu sitten :)


P.S. Ranskan lakipykäliin oli ilmeisesti tehty muutos viikonlopun aikana, koska takastulomatkalla 45 minuutin tauoista ollut puhettakaan :D

Buddy Parties & Tricky Evenings

Ennen illalla starttaavaa viikonloppuista Milanon matkaa ajattelin hieman kirjoitella tämän viikon kuulumisia.

Maanantai ja tiistai päivät menivät aika lailla aamusta iltaan koulussa, tiistai illaksi meille oli järjestetty Hop Storessa Buddy Party, eli tapahtuma jossa vaihtarit tapaavat oman Buddynsa. Buddy toiminnan ajatuksena on järestää jokaiselle vaihtarille oma Buddy paikallisesta opiskelijasta, joka voi auttaa kaikissa tarvittavissa asioissa niin arkielämään kuin kouluun liittyen. Oma Buddyni on ensimmäisen vuoden Grand école opiskelija Hugo, joka vaikutti ihan mukavalta tyypiltä. Toivottavasti tapaamisemme kuitenkin kohdistuvat enimmäkseen näihin Buddy Partyihin eivätkä ongelmatilanteiden ratkaisuun :)

Keskiviikko olikin sitten melkoinen päivä. Aamu alkoi vaikeustasoltaan heprean kieltä olevalla luennolla 08.30 - 11.30, jonka jälkeen tulin kotiin odottelemaan asuntomme yhteyshenkilöä, vuokranantajamme ystävää, joka oli tulossa kahden uuden vuokralaisen kanssa katsomaan asuntoamme. Hän oli joskus aiemmin ollut tuomassa meille tänne joitakin tavaroita, mutta ei ollut päässyt sisään koska avaimet olivat kuulemma väärät. Meidän piti siis olla kotona päästämässä heidät sisään. Iltapäivän ja alkuillan vietimmekin sitten Annin kanssa Nizzassa, kävimme maailmanpyörässä ihastelemassa kaupunkia yläilmoista, maistelimme suklaakuorrutteisia omenoita ja kuljeskelimme pitkin Promenade des Anglaisia auringonlaskun aikaan. On se vaan ihan mielettömän kaunis kaupunki..

Pitkän päivän jälkeen ainoa suunnitelma illalle oli HIMYM (How I Met Your Mother) maraton sohvalla herkkujen kera, ja kun tunnin ruuhkaisen bussimatkan jälkeen saimme raahauduttua raput ylös viidenteen kerrokseen (meidän hissi ei ole toiminut pariin viikkoon ja nyt se on lähetetty Pariisiin :D) odottikin meitä varsin iloinen yllätys kotiovella. Kaikki avaimet läpi käytyämme tajusimme että todellakin, se ainoa turvalukko johon meillä ei ole avainta, on lukittu. Eli ne avaimet jotka yhteyshenkilöllämme oli hallussaan, eivät siis näköjään käyneet mihinkään muuhun lukkoon kuin siihen ainoaan jota emme saa auki. Nice. Yritimme tietysti heti soittaa hänelle, mutta puhelu meni vain vastaajaan koko ajan. Siinä sitten hetken pähkäiltyämme seuraavaa siirtoa päädyimme ruotsalaispojille evakkoon ja samalla yritimme koko ajan tavoittaa yhteyshenkilöämme. Parin tunnin jälkeen alkoi jo hieman huolestuttaa, kun ei vastausta puheluihin tai viesteihin kuulunut vieläkään. Lopulta päätin soittaa suoraan vuokranantajallemme, jolle soittamista olin tähän saakka yrittänyt välttää, koska en tiennyt yhtään missä päin maailmaa hän tällä hetkellä on. Hän onneksi vastasikin heti puhelimeen ja kertoi olevansa kotonaan Hollannissa (ei luojan kiitos Aasiassa) ja että hänen puhelimestaan loppuu akku hetkenä minä hyvänsä, mutta hän voisi lähettää numeron poikaystävälleen, joka osaisi mahdollisesti auttaa (tässä vaiheessa vuokranantajamme ilmeisesti luuli että meillä on vaan joku ongelma emmekä saa lukkoa auki). Seuraava puhelu vuokranantajamme poikaystävälle Lontooseen oli lähes yhtä hyödytön kuin edellinenkin, hän tosin ymmärsi ongelmamme ja kehotti teettämään turvalukoista tarpeeksi monet avaimet heidän laskuunsa kun vain jotenkin ensin saamme ne hankittua itsellemme. Hänkin lupasi yrittää tavoittaa henkilöä jolla avaimet oli hallussaan mutta eipä hänkään Englannista käsin oikein muuta voinut tehdä. Seurasi siis lisää odottelua, jonka aikana sain puhelun Suomesta, että kaksi viikkoa sitten lähetetty postipaketti on hävinnyt. Sitä on yritetty toimittaa meille kotiin viime perjantaina, mutta sen jälkeen paketista ei löydy mitään tietoja, joten se on todennäköisesti matkalla takaisin Suomeen (tämä tapahtui myös Belgian vaihtoni aikana, tammikuun alussa lähetetty paketti kierteli ympäri Eurooppaa usean kuukauden ajan ja tuli lopulta takaisin Suomeen noin samaan aikaan kuin itse olin jo kotiutunut). 

No, loppu hyvin kaikki hyvin. Saimme lopulta yhteyden yhteyshenkilöömme, joka oli ollut ravintolassa illallisella eikä ollut kuullut puhelintaan. Tapasimme hänet Place de Gaullella, saimme loputkin avaimet haltuumme ja pääsimme vielä yöllä takaisin kotiin. Myös postipaketti löytyi seuraavana päivänä vanhankaupungin postirakennuksesta, josta kävimme sitä Erikan kanssa kyselemässä. Eli vinkkinä tuleville vaihtareille; kannattaa seurata koko ajan lähetysseurantaa ja jos paketin saapumisilmoitusta ei ala kuulumaan, niin parasta on marssia suoraan postiin jonkun ranskankielen taitoisen kanssa ja tiedustella paketin sen hetkistä sijaintia. 

Tänään illalla 18.00 hyppäämme bussiin Place de Gaullelta ja suuntaamme kohti Milanoa n. 50 muun vaihtarin kanssa. Luvassa on mm. nähtävyyksiä, shoppailua, tutustuminen San Siro Stadioniin, joka toimii paikallisten jalkapallojoukkueiden A.C. Milanin ja F.C. Internazionale Milanin (Inter) kotistadionina, sekä tietysti pakollinen katsaus paikalliseen yöelämään :) Mutta näistä lisää näistä sitten reissun jälkeen.

Hauskaa viikonloppua kaikille! :)

Le champagne pour 20 000 € ?

Vaikka asummekin vain 15 kilometrin päässä Nizzan keskustasta, en ole vielä kertaakaan ehtinyt käymään tutustumassa kaupunkiin ja sen nähtävyyksiin. Perjantaina meillä oli kuitenkin kaksi hyvää syytä tehdä päiväretki Rivieran pääkaupunkiin; Suomen presidentinvaalien ennakkoäänestys, sekä keskiviikkona alkaneet alennusmyynnit. Winter & Summer Sales ovat täällä isoja tapahtumia, joita mainostetaan näyttävästi jo paljon ennen alejen alkua. Kaikki liikkeet aloittavat alennusmyynnit samaan aikaan ja ne jatkuvat viiden viikon ajan. 

Aéropole Arenas

Ennen alelöytöjen metsästystä meidän piti löytää konsulaatti, jossa äänestys järjestettiin. Konsu-laatti toimii myös Koneen toimitiloina Aéropole Arenas rakennuksessa lähellä Nizzan lentokenttää. Paikka ei ollutkaan ihan helposti löydettävissä, mutta muutaman väärän rakennuksen ja hissi-seikkailun jälkeen löysimme lopulta oikeaan osoitteen. Äänestämässä oli myös muita suomalaisia, joista yksi vanhempi mies kertoi juuri nähneensä meidät vähän aikaa sitten kadulla ja tunnistaneensa suomalaisiksi ilman että oli kuullut kenenkään puhuvan; suomalaisiksi paljas-tava tekijä oli kuulemma Erikan takissa roikkuva heijastin, mitä ei käytetä missään muualla kuin Suomessa. Täysin uusi tieto, luulin että ne ovat ihan jos eivät nyt maailman, niin ainakin Euroopan laajuisesti käytössä olevia vempeleitä :) Kansalaisvelvollisuuden suoritettuamme lähdimme kohti keskustaa ja kauppoja. Mukaan matkalta tarttuivat musta paljettimekko (Jennyfer), läppärin suojapussi (pakollinen hankinta, Fnac) sekä äidille tuliaisiksi 12 kpl pitkään etsittyjä hopeisia katelautasia. Niiden toimittaminen kotiin voi tosin olla hieman ongelmallista, sillä ne painavat jonkin verran :D Mutta toisaalta, onnistuin joskus kuljettamaan Luxembourgista kaksi isoa taulua ensin junalla ja sitten lentokoneella halki Euroopan ehjinä perille, joten eiköhän tämäkin pulma vielä jotenkin ratkea :)

Kiss-Club Juan-les-Pins

How about a bottle of Crystal?

Olimme päättäneet jo alkuviikosta, että lauantaina lähdetään ensimmäistä kertaa ulos oikein kunnolla, eli kohti Juan-les-Pinsin clubeja. Valitsimme kohteeksi Kiss Clubin, joka olikin aikamoinen kokemus. Sisään ei todellakaan voinut kävellä suoraan pääsymaksun hinnalla, vaan ovella seisovat portsarit arvioivat hyvinkin tarkasti kuka menee sisälle ja kuka jää ulos. Toisin sanoen jos satut näyttämään siltä että olet ottanut yhdenkään viinilasin liikaa, asusteesi tai vaatteesi eivät miellytä, olet seurueessa johon kuuluu pelkästään vain miehiä tai muuten vaan ulkoinen habituksesi ei miellytä, niin sisälle ei ole mitään asiaa. Meidän seurueessamme oli 5 naista ja 3 miestä, ja tämä oli ilmeisesti soveltuva kokoonpano, sillä pääsimme muutaman tovin kestäneen päästä varpaisiin tarkastelun jälkeen kaikki sisälle, naiset ilmaiseksi ja miehet 15 € sisäänpääsymaksulla. Paikka oli ihan huippu tyylikäs ja musiikki hyvää, mutta näillä ominaisuuksilla oli kuitenkin kääntöpuolensa, joka valkeni siinä  vaiheessa kun ensimmäistä kertaa suuntasin baaritiskille ja olin tilaamassa drinkkiä. Sillä hetkellä piti pari kertaa hieraista silmiä. Drinkkien hinnat olivat n. 15 €:sta ylöspäin, mutta listalta löytyi myös shampanjaa joka maksoi 20 000 € !?! Ilmeisesti täällä kesäaikaan tosiaan liikkuu hieman varakkaampaa väkeä, joille melko tavallisen vuosipalkan hintaiset shampanjat kuuluvat ihan perus baari-iltaan :D

Plage de la Salis

Pari päivää sitten tekemämme lupauksen seurauksena päädyimme tänään Annin kanssa heittämään talviturkit Plage de la Salis rannalle. Päivän olisi ehkä voinut valita paremminkin, sillä lämpötila oli tänään kylmin mitä se on tähän mennessä ollut vielä kertaakaan (+11°C). Lisäksi ranta näyttää tähän aikaan vuodesta aika likaiselta, kylmältä ja kaiken kaikkiaan harvinaisen epämiellyttävältä uimapaikalta :D Toivottavasti kesäaikaan näkymät ovat paremmat. Sisu ei kuitenkaan antanut periksi luopua ideasta, varsinkin kun olimme uhonneet Puolalaiselle Michaelille, että me suomalaiset kyllä uimme vaikka avannossa. Niinpä tallustelimme kiltisti rantaan iltapäivällä pyyhkeet mukana ja sen kummempaa aprikoimatta suoraan mereen. No, on sitä lämpimämmässäkin vedessä tullut joskus polskittua...

Loppuun mainittakoon vielä, että odotan erittäin suurella innolla ensi viikon jälkeen alkavaa ranskan kielikurssia ja sanavaraston kartuttamista ...Jonka seurauksena toivottavasti esim. McDonaldsissa ei enää tarvitsisi tilata juustohampurilaista ilman sikaa sen sijaan että sen tilaisi ilman suolakurkkua.. :)

Opiskelua byrokratiaviidakon keskellä

Koulun alkamisen myötä alkaa pikkuhiljaa myös arki astumaan kuvaan, eikä oleskelu täällä enää tunnukkaan pelkästään rentouttavalta talvilomalta palmujen keskellä. Tähän alkuun Varoitus kaikille ketkä eivät ole erityisen kiinnostuneita opiskelujuttuihin liittyvistä yksityiskohdista ja ranskalaisesta byrokratiasta; ei kannata lukea tätä pidemmälle. Enemmän viihdettä luvassa seuraavassa jaksossa :D 

Luennot alkoivat omalta osaltani siis maanantaina iltana, ja tiistai meni myös koko päivä luentosalissa kahdella eri kurssilla. Kaikilla tähän mennessä alkaneilla kursseilla on ollut onneksi muutamia erittäin positiivisia yhteisiä piirteitä; mielenkiintoiset aiheet, käytännönläheiset ja interaktiiviset luennot, paljon case-harjoituksia ja ryhmätehtäviä, pienet ryhmäkoot, n. 25 - 30 henkilöä / luento. Positiivista on myös se, että kaikki luennoitsijoina toimineet henkilöt omaavat vuosien työkokemuksen yritysmaailmassa ja kaikki heistä ovat puhuneet aivan erinomaista englantia, mikä taas täällä ei ole ollenkaan itsestäänselvyys. 

Maanantai iltana oli vuorossa ensimmäinen luento Sales, Negotiation & Key Account Management kurssista. Illan aiheena oli suunnitella pienryhmissä asiantunteva ja luottamusta herättävä "Pitch" eli myyntipuhe ryhmälle osoitetusta tuotteesta. Meille annettiin tuotteeksi "Spoonty", eli jonkun teenvalmistajan kehittämä uudenlainen teepussi, jossa tee on laitettu muovisen tikun sisään ja se toimii samalla myös lusikkana. Mikä huikea innovaatio teepussien teknologian kehityksessä :D. Tämä myyntipuhe piti osoittaa Tesco Metron edustajille ja huomioida erityisesti myyntiargumenteissa vastaanottava kohderyhmä. Vinkkejä tehtävään annettiin ennakkomateriaalissa, joka oli ennemminkin esimerkki millainen hyvä myyntipuhe EI ole. Katsoimme pätkän Dragon's Den UK:n jaksosta, jossa joku onneton mies yritti myydä pääomasijoittajille liikeideaansa; matto joka poistaa koirasta hajun. No se nyt ei ihan mennyt niinkuin Strömsössä eikä tuotteen valmistukseen tarvittavaa 50 000 puntaa irronnut..

Tiistaina oli vuorossa e-Business programmen kaksi ensimmäistä kurssia. Päivä alkoi luennolla aiheesta e-Marketing & e-Commerce ja lounaan jälkeen iltapäivällä oli vuorossa  e-Business Environment. Tähän e-Business programmeen kuuluu kevään aikana kaiken kaikkiaan 12 kurssia, joista tarkoituksenani on suorittaa kaikki englanninkieliset (8 kpl). Tässä ohjelmassa erityisen kivaa on se, että ryhmä pysyy koko ajan samana. Täällä undergraduate opiskelijat suorittavat ennaltamäärätyt kurssit kaikki samaan aikaan eikä niiden ajankohtaan ole mahdollista itse vaikuttaa. Opiskelen nämä kurssit ryhmän ainoana vaihtarina, kaikki muut ovat ranskankielisiä perusopiskelijoita. Ihmettelin aluksi miten kaikki ryhmässä puhuvat niin hyvää englantia, mutta syy selvisikin pian kun e-Business Environment kurssin luennoitsija halusi kuulla henkilökohtaisen esittelyn jokaiselta opiskelijalta heidän työhistoriastaan ja opinnoistaan. Kävikin ilmi, että kaikki ryhmässä ovat tehneet useampia harjoittelujaksoja opintojensa aikana ulkomailla, Useampi heistä oli tehnyt työharjoittelunsa huippuluokan hotelleissa ympäri maailman, yksi oli ollut Ferrarilla Italiassa, yksi Louis Vuittonilla ja yksi Dubaissa parfyymitehtaan markkinointiharjoittelijana ja yksi oli juuri lähdössä Miamiin suorittamaan vuoden kestävää harjoittelujaksoa jossakin isossa tavaratalossa. Varsin kivalta kuulostavia harjoittelupaikkoja...

Shotteja synttärisankarille

Eilen illalla olimme ulkona juhlimassa ruotsalaisen Johanneksen 25-vuotis synttäreitä. Kokoonnuimme ensin joukolla poikien asunnolle syömään kakkua ja maistelemaan kuohuvaa (tähän väliin on pakko lisätä maininta upeimmasta koskaan näkemästäni kerrostalon porrasaulasta; valkoiset marmori tms. lattiat, sohva, kukka-asetelmat ja hissimusiikki kuuluivat tämän kerrostalon sisäänkäynnin vakiovarustukeen :D). Matkassa mukana olivat ruosalaispojat Martin ja Johannes (luonnollisesti synttärisankari itse), ruotsalainen Josefine sekä hänen vierailemassa ollut poikaystävänsä Carl, saksalainen Tine, puolalaiset Michael ja Katarzyna, sekä me kaikki 4 suomalaistyttöä. Poikien luonta suuntasimme vanhaankaupunkiin illalliselle ja sieltä matka jatkui vielä Hop Storeen shottilasien äärelle. 

Tänään onkin päivä vierähtänyt ranskalaisen byrokratian parissa. Niinkuin taisinkin jo mainita jossakin aiemmassa tekstissä, byrokratia on täällä jotakin niin tähtitieteellisen vaikeaselkoista ja epäloogista, että sitä ei voi käsittää ennenkuin sen uhriksi on itse joutunut. Tässä vaiheessa kaikki muut paperiasiat on selvitetty, mutta listalla on vielä se kaikkein vaiken ja monimutkaisin prosessi, josta kauhukertomuksia riittää netissä niin paljon kuin vain jaksaa lukea. Tämä prosessi on ranskalaisen asumistuen hakeminen. Ranskassa myös ulkomaalaiset opiskelijat voivat anoa tukea asumiseen CAF:lta (Caisses d'Allocations Familiales). Vaikka hakuprosessi saattaa kestää jopa 3kk, jonka aikana papereita voi joutua täyttämään uudestaan vaikka kuika monta kertaa ja todennäköisesti ne palaavat silti takaisin, etkä poislähtiessäsi ole saanut tai tulekkaan saamaan euroakaan, niin tukea voi käsittääkseni saada jopa 200 € kuukaudessa. Joten sen takia kannattaa kyllä nähdä vähän vaivaakin. Tähän mennessä olen onnistunut listaamaan seuraavat asiat jotka ainakin täytyy tehdä ennenkuin hakuprosessi lähtee käyntiin;

1. Caf.fr sivuilla on täytettävä sähköisesti 11-sivuinen "demande d'aide au logement" hakemus
2. Vuokranantajan tulee täyttää "attestation de loyer"-hakemus, eli vuokranantajan "suostumus" siihen että vuokralainen hakee tukea (pienen lisämausteen tähän tekee se, että vuokranantajamme reissaa jossakin päin Aasiaa maaliskuulle saakka ja lukee sähköpostiaan vain satunnaisesti)
3. Kopio Passista ja Eurooppalaisesta sairausvakuutuskortista
4. Syntymätodistuksen hankkiminen. Olin tosin hankknut sen jo etukäteen Suomessa ollessani koska se vaadittiin myös tänne kouluun hakemisen yhteydessä, mutta kappas; syntymätodistushan onkin voimassa vain 3kk ja se on tietenkin vanhentunut juuri äskettäin :)
5. Varallisuuden todistaminen. Tähän riittää onneksi paperi jonka voin itse kirjoittaa. Hieman tosin ihmetyttää, että kuinka pätevä ja laillinen on paperi jossa itse todistan olevani tarpeeksi varakas asumaan täällä :D
6. Pankkitilin avaaminen - tämäkin on sitten ihan oma prosessinsa joka omalta osaltani käynnistyi tänään kun yritin avata tilin paikallisessa LCL pankissa, jonka kanssa SKEMA:lla on partnerisopimus. Olin ottanut mukaan kaikki tarvittavat paperit; passin, koulun hyväksymiskirjeen sekä vuokrasopimuksen, mutta kuinkas ollakkaan niin eiväthän ne dokumentit riittäneet tilin avaamiseen. Pankkiin täytyy toimittaa vielä kopio vuokranantajan henkilöllisyystodistuksesta, joku vuokranantajan täyttämä lomake sekä asunnon sähkölasku(?) viime vuodelta. Se miten nämä paperit Aasiasta tänne saadaan mahdollisimman pian onkin sitten ihan toinen juttu. 

Tästä aiheesta tulee varmaan kevään aikana postailtua vielä useampiakin päivityksiä ja lopullinen lista hakemiseen tarvittavista papereista tulee todennäköisesti kasvamaan kuudesta noin kuuteen-kymmeneen...

Valoa tunnelinpäähän on onneksi näkyvissä loppuviikosta. Perjantaina suuntaamme Nizzaan alennusmyynti paratiisiin; alet alkoivat tänään ja lähes kaikissa liikkeissä on alennukset 50 % - 70 % luokkaa :) Samalla reissulla pitäisi hoitaa myös kansalaisvelvollisuus ja käydä äänestämässä Suomen suurlähetystössä.. Eli viikonloppua odotellessa, Antibes kuittaa!

Out and About

Loppuviikko täällä Rivieran auringon alla on sujunut leppoisissa merkeissä. Koulu alkaa virallisesti vasta maanantaina, joten on ollut pitkä viikonloppu aikaa hengähtää ja vähän katsella mitä kaikkea lähiympäristö tarjoaa.

Tähän alkuun täytyy todeta, että kaikki ne ennakko-odotukset ja mielikuvat mitä minulla oli Etelä-Ranskasta ennen tänne tuloani eivät pystyneet yltämään lähellekkään oikeaa todellisuutta. Absolutely stunning - mikään ilmaisu ei pysty paremmin kuvailemaan tätä paikkaa. Raikas ilma, vehreä luonto, henkeäsalpaavat maisemat ja aurinkoiset & lämpimät päivät ovat saaneet kotiutumisen tapahtumaan yllättävänkin nopeasti. Lämpötila on noussut joka päivä 15 asteen paremmalle puolelle eikä sateita ole ensimmäistä päivää lukuunottamatta näkynyt. Lisäksi kaikki stereotypiat ranskalaisten töykeydestä ovat unohtuneet ikiajoiksi. En ole kovin monessa paikassa tavannut yhtä paljon ystävällisiä ja helposti lähestyttäviä ihmisiä, jotka auttavat mielellään eksyneen näköistä turistia - jopa pyytämättä.

No se siitä hehkutuksesta, yritän olla ärsyttämättä enempää kaikkia Suomen lumi/räntäsateessa palelevia lukijoita, olisi nimittäin kiva omistaa ystäviä vielä tämän kevään jälkeenkin :) Mutta niinkuin pari iltaa sitten ruotsalaisten vaihtaripoikien kanssa totesimme, neljä vuodenaikaa vain saavat arvostamaan aurinkoa ja lämmintä ilmaa ihan toisella tavalla kuin jos se olisi ympärivuotista. Joten loppujen lopuksi olen ihan tyytyväinen oman kotimaani sääolosuhteisiin ...ainakin täältä käsin ;)

Kiva pikku "talo" matkan varrella

Perjantaina oli koko päivä vapaata ennen Interculturen organisoimaa Ranskalaista illallista. Päivällä kävimme lenkkeilemässä Cap d'Antibesin suunnalla, jossa ainakin taloista päätellen asuu jokseenkin vakavaraista väkeä. Muutama päivä sitten yritimme kävellä Juan-les-Pinsiin rantaa pitkin kiertämällä koko Cap d'Antibesin ympäri. 2 tunnin kävelyn jälkeen katsoimme karttaa ja huomasimme ettemme ole vielä lähelläkään niemen kärkeä, eli koko matkan kävelyyn kuluisi melkoisesti aikaa. Suunnitelmissa olisikin löytää jostakin käytetty pyörä, jolla voisi taittaa matkaa vähän nopeammin ja nähdä kätevämmin paikkoja kauempanakin keskustasta.

Illaksi meille oli tosiaan järjestetty ranskalainen illallinen Interculturen toimesta, mutta Nizzan sijaan päädyimmekin illallistamaan Antibesissa. Junat nimittäin olivat lakossa tyypilliseen ranskalaiseen tapaan ja paluu olisi ollut todella hankala järjestää, sillä bussit eivät kulje kovin myöhään. Meidän oli määrä tavata Place de Gaullella ja siitä lähteä etsimään ravintolaa johon mahdumme niinkin isolla joukolla. Hieman esimakua ranskalaisesta organisointikyvystä parhaimmillaan; n. 30 ihmisen joukkona odottelimme ulkona ilman pöytävarausta mihinkään ravintolaan tai edes pienintäkään aavistusta mihin olemme menossa. Vihdoin joku kävi kysymässä viereisestä ravintolasta josko heillä olisi mahdollista ottaa niin iso joukko sisälle ja saimme kuin saimmekin käytännössä koko ravintolan käyttöömme vain 15 minuutin lisäodottelun jälkeen. Restaurant Square Sud osoittautui ihan kelpo vaihtoehdoksi, jossa meille tarjoiltiin jälleen ranskalaisittain tyypillinen ménu, alkuruoaksi Nizzan salaattia ja pääruoaksi Entrecôte.

Lauantaina suuntasimme pienellä joukolla julkkisten ja eliitin suosimaan lomailukohteeseen Cannesiin, paikkaan jossa shampanja, kaviaari ja pohjattomat pankkitilit ovat arkipäivää. Rantaa pitkin kävellessä ei voinut kuin ihalilla toinen toistaan isompia, hienompia ja uskomattomampia jahteja. Sääkin oli jälleen kerran suosiollinen ja välillä tuntui kuin olisi ollut keskikesä, uskaltauduin jopa mereen kokeilemaan veden lämpötilaa. No, uimista saa vielä hetken odotella... Rantabulevardi Le Croisetten varrelta löytyivät kaikki maailman luxusbrändit, mutta me yllättävää kyllä suunnistimme ostoksille pienemmille  ja paremmin tarpeisiin soveltuville ostoskaduille. Tein myös ensimmäiset löydöt matkalaukun täytteeksi, ensimmäisiin ostoksiin menikin melkein viikko, vaikka kauppoja täältä kotikylästäkin toki löytyy :)

Sunnuntai onkin sitten mennyt löhötessä sohvalla ja päivittäessä blogia. Illalla olisi vielä tarkoitus viettää porukalla leffailtaa meidän luona. Meidän kämpästämme on kovaa vauhtia muodostumassa kokoontumispaikka pienelle vaihtariporukallemme, asialla saattaa toki olla jotakin tekemistä sen kanssa että asuntomme  keskeisen sijainnin lisäksi ainoastaan meillä on tällä hetkellä toimiva internet yhteys. Netin hankkiminen saattaa olla täällä hyvinkin pitkä ja hankala prosessi jos sitä ei valmiiksi asunnosta löydy. Suosittelen siis lämpimästi kaikkia tulevia vaihtareita hankkimaan asunnon jossa on se on jo valmiina ja sisältyy vuokraan.

Huomenna olisi sitten vuorossa ensimmäinen ihka oikea koulupäivä, aika pehmeä alku on tosin luvassa sillä luennot ovat illalla 17.30 - 20.30 ja osa kursseista alkaa vasta parin viikon päästä, joten ensi viikolla ei koulua taidakkaan olla kuin maanantaina ja tiistaina. Aikaa jää siis varsin runsaasti myös kaikelle muulle mukavalle oheistoiminnalle :)

Kivaa viikkoa kaikille siellä kotipuolessa! <3

Cannesin kuvasaldoa

Orientation day & Discovering SKEMA

Pari ensimmäistä päivää koululla on nyt takana ja pikku hiljaa alkaa kevään ohjelma olemaan opiskelujenkin puolesta selvillä. 

SKEMA1 Päärakennus

Tiistaina meillä oli orientaatiopäivä. Heräsin aamulla varmuuden vuoksi jo 06.00 (koululla piti olla yhdeksältä), että ehdin varmasti löytämään ajoissa oikean bussipysäkin ja sen jälkeen perillä vielä suunnistamaan koululle. SKEMA sijaitsee Sophia Antipoliksessa, alueella jolla koulumme lisäksi on pääasiassa vain yrityksiä. Bussimatka koululle kestää liikenteestä riippuen n. 20 - 40min. Bussipysäkki löytyi onneksi helposti Place de Gaullelta, n. 5 min kävelymatkan päästä asun-noltamme. Siellä törmäsin toiseen suomalaiseen vaihtarityttöön, jonka kanssa hyppäsimme bussiin nro 100 ja lähdimme etsimään josko löytäisimme oikean paikan. Ihan helposti se ei käynyt, käytimme yli puoli tuntia harhaillessamme ristiin rasiin mäkiä ylös ja alas kunnes tulimme takaisin lähtöpisteeseen, bussipysäkille, ja tajusimme, että koulu sijaitsee ihan sen takana.. Kaksi suomalaista blondia liikenteessä, mitäpä muuta olisikaan voinut odottaa :D

Ensimmäiseksi meillä oli ohjelmassa vapaamuotoinen kahvi & aamupala tarjoilu, jonka jälkeen kokoonnuimme yhteen auditorioista kuuntelemaan lisää SKEMA:n historiasta, toimintaperiaatteista ja opiskelutavoista. SKEMA Business School kuuluu myös eliittikouluiksi kutsuttuihin grand école-korkeakouluihin, jotka eroavat melkoisesti perinteisistä yliopistoista. Grand écolet ovat Ranskassa erittäin korkealle arvostettuja oppilaitoksia, ja sisäänpääsy on todella vaikeaa. Pelkästään hakeminen edellyttää monien vuosien opintoja jo ennen varsinaista hakuprosessia. Yleensä sisään päästäkseen hakijan on käytävä kaksivuotinen valmennuskurssi lukion yhteydessä tai sen jälkeen, sen lisäksi hakijalla tulee olla huippuarvosanat edellisistä opinnoistaan ja varaa maksaa, oppilaitoksesta riippuen, yleensä melkoisen korkeat lukukausimaksut. SKEMA:an hakee joka vuosi n. 6000 opiskelijaa, joista sisään otetaan n. 500. Grand écolesta valmistuneet sijoittuvat yleensä valmistumisensa jälkeen yritysmaailmaan johtotehtäviin tai korkeisiin virkamiestehtäviin, kun taas perinteisestä yliopistoista valmistuneet päätyvät todennäköisemmin tieteellisen tutkmuksen pariin.

Näkymä päärakennuksen aulasta

Lyhyen historiikin ja käytännön opiskelukuvioiden selvittämisen jälkeen oli vuorossa Interculturen esittäytyminen. Interculture on opiskelijajärjestö, jonka tavoitteena on tutustuttaa vaihto-opiskelijat paikallisiin opiskelijoihin ja ranskalaiseen elämäntyyliin. Se järjestää erilaisia tapahtumia ja matkoja vaihtareille, esim. perjantaina on vuorossa ranskalainen illallinen Nizzassa ja tammikuun lopussa matka Milanoon. Interculture organisoi myös Buddy-toimintaa, jossa jokainen vaihtari saa halutessaan avukseen oman "Buddyn", eli paikallisen opiskelijan, joka auttaa esim. pankkitilin avaamisessa, netin hankkimisessa ja ylipäätään toimii tukihenkilönä arkipäivän ongelmissa. Buddyn hankkiminen on myös loistava keino opiskella kieltä natiivi puhujan kanssa. Aamupäivän virallisten osuuksien jälkeen teimme pienen kierroksen koulun päärakennuksen tiloissa. Vaikka SKEMA1-päärakennus ei itsessään ole kovinkaan suuri, se on melko sokkelinen ja ainakin näin alkuun vaikeasti hahmotettava. Koulu koostuu siis useasta eri rakennuksesta, SKEMA1:ssä järjestetään kaikki maisteri-tason kurssit, bachelor-tason kurssit puolestaan luennoidaan SKEMA Bachelor rakennuksessa joka sijaitsee n. 10-15 min kävelymatkan päässä päärakennuksesta. Myös kirjastolle ja ravintolalle on oma rakennuksensa joka sijaitsee ihan SKEMA1:n vieressä.

Promenade des Anglais 

Lounastauon jälkeen meillä oli vapaa-aikaa ennen iltapäiväksi sovittuja henkilökohtaisia tapaamis-aikoja rekisteröintiin ja kurssien suunnitteluun. Minulle oli varattu rekisteröinti aika 16.00 - 17.00, ja kurssi-suunnittelu vasta seuraavalle päivälle. Päätin kuitenkin hoitaa myös rekisteröinnin vasta seuraavana päivänä ja lähteä sen sijaan Nizzan lentokentälle Annia vastaan. Hyppäsin siis bussiin 230 jolla pääsee koululta lentokentälle ja oletin, että bussi jonka pitäisi mennä lentokentän kautta Nizzan keskustaan, myös pysähtyy auto-maattisesti lentokentälle. Väärin oletettu, bussi nimittäin vain pyyhälsi ohi ennenkuin ehdin reagoimaan asiaan mitenkään. Ystävällinen kuski onneksi päästi minut ulos bussista seuraavassa mahdollisessa pysähdys-paikassa, josta matkaa oli lentokentälle noin muutama kilometri. Sää oli oli onneksi aivan mahtava, aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja lämpömittari näytti +16 astetta, joten päivälenkki Promenade des Anglaisia pitkin ei ollutkaan yhtään hassumpi vaihtoehto.

Keskiviikkona kävimme yhdessä Annin kanssa koululla rekisteröitymässä ja katsomassa myös kevään kurssivalintamme läpi opintoneuvojan kanssa. Muutaman kurssin jätin pois (sopivasti juuri ne perjantaille ja lauantaille sattuvat kurssit olivat ranskankielisiä enkä voinut niitä ottaa :) ja yhden kurssin vaihdoin päällekkäisyyden takia, mutta muuten kaikki näyttäisivät toteutuvan alkuperäisen suunnitelman mukaan.

Lopullinen kurssilista näyttää siis tältä:

Environment of E-Business 2 ETCS

E-Commerce / E-marketing 4 ETCS

Procurement 3 ETCS

On-line Customer Relationship Management 2 ETCS

International Supply Chain Management 2 ETCS

Fundamentals of E-Business Strategy 1 ETCS

Change & Knowledge Management 3 ETCS

Competitive Intelligence 1 ETCS

Business Game 2 ETCS

Sales, Negotiation & Key Account Management 4 ECTS

Google Adwords & Analytics 2 ETCS

Creative Marketing: Speciality Advertising 2 ETCS

French 3 ETCS
+ Sport courses

Alkuun näytti siltä, että päivät täyttyvät luennoilla lähes aamusta iltaan, mutta tarkemman selvityksen jälkeen ei kursseja taidakkaan olla kuin muutamana päivänä viikossa helmikuun ja maaliskuun intensiivi-viikkoja lukkunottamatta. Lappeenrannan tytöille tiedoksi, että melkein koko huhtikuu näyttäisi olevan vapaata loppukuun tenttejä lukuunottamatta, joten welcome to the Hôtel Le Richelieu! :) (On joku ainakin hienon nimen meidän asuintalolle keksinyt...)

Keskiviikko iltana käytiin muiden vaihtareiden kanssa syömässä ihanassa ravintolassa Antibesin vanhassa kaupungissa. Tarjolla oli normaalien listaruokien lisäksi erilaisia menu-vaihtoehtoja, joista kaikki päädyimme opiskelija-budjetti ystävällisimpään vaihtoehtoon. 15 €:n menuun kuului 5 eri alkuruokavaihtoehtoa, 5 eri pääruokavaihtoehtoa sekä jälkiruoka. Iso kasa simpukoita alkuruoaksi, kunnon pihvi ja créme caramel jälkuruoaksi täyttivät hyvän hintalaatusuhteen kriteerit sataprosenttisesti. Ruokailun jälkeen kävimme vielä pikaisesti katsastamassa vaihtareiden suosiossa olevan irkkupubin Hop Storen.

Dinner@restaurant Chez Marguerite

16 Boulevard Maréchal Foch

Bonsoir mes amis! Täällä sitä nyt sitten ollaan, pitkän päivän jälkeen perillä kohteessa.

Vaikka kohtuuttoman aikaisiin aamulähtöihin kuinka yrittää varautua ja organisoida kaiken mahdollisimman hyvin etukäteen, niin kiire ja kaaoshan siitä kuitenkin aina seuraa. Eikä tämäkään lähtö suonut poikkeusta tapahtuvan ja kommelluksia arvatenkin matkatavaroiden osalta oli odotettavissa. Tälläkin kertaa kuvittelin suoriutuneeni pakkausprosessista vähintäänkin kiitettävästi, kun kotona viimeisen kerran matkalaukun sulkiessani se painoi 5 kg alle sallitun rajan, ja lentolaukku juuri sen sallitun 8 kilon verran. Mutta eihän se nyt sitten taas niin nappiin mennytkään. Check-in tiskillä kävi ilmi, että kotivaaka olikin tehnyt tepposet ja sen näyttämän 6,9 kilon sijasta lentolaukun todellinen paino olikin 12,8 kg... Hups :)  Check-in virkailijan kanssa käydyn neuvottelun jälkeen sain onneksi siirrettyä vielä osan tavaroista isoon laukkuun ja lähetettyä saattajien matkassa (Kiitos ihanat <3) muutamat kengät paluupostissa takaisin kotiin, ja avot! Sekä laukut että allekirjoittanut ehtivät kuin ehtivätkin ajoissa koneeseen.

Joe & the Juice

2h yöunien jälkeen ei sitten tarvinnutkaan lentomatkojen aikana avata HKI-Vantaalta ostettua pokkaria, vaan molemmat matkat taittuivat hyvin tiiviisti unten mailla. Kööpenhamina - Nizza välillä ehdin nukahtamaan ennenkuin kone oli edes ehtinyt nousta, ja taisin havahtua viimeisestä horroksesta siihen, kun koneen pyörät osuivat ensimmäisen kerran Ranskan maan-kamaralle. Kööpenhaminassa ehdin parin tunnin välilaskun aikana piipahtamaan yhdessä Kasturpin lentokentän lempipaikoistani, Joe & the Juicessa. Kyseessä on Tanskalainen ketju, joka myy aivan taivaallisen hyvää tuorepuristettua mehua mitä erilaisemmilla makuvaihtoehdoilla. Suosittelen lämpimästi tutustumaan, jos satutte kyseisen ketjun mehubaarin bongaamaan!

Lentoni laskeutui siis Nizzan kansainväliselle lentokentälle noin 13.00 paikallista aikaa. Sain laukun melko nopeasti ja pääsin soittamaan vuokranantajani yhteyshenkilölle, jonka oli määrä tulla luovuttaamaan avaimet asuntoon ja opastamaan siihen liittyvissä käytännön seikoissa. Kevään aikana minun ja kämppikseni tukikohteena toimiva asunto sijaitsee Antibesissa, reilu 15 kilometriä Nizzasta rannikkoa pitkin länteen päin ja seuraavaksi olikin ohjelmassa oikean bussin metsästys. Tämä selvisikin helposti ja ystävällinen nainen turisti-infossa ohjasi minut Terminaali1:n edessä olevalle bussilaiturille, josta Antibesissa pysähtyvä bussi nro 250 Cannesiin lähtee. Sain lipun ostettua ja hetken odoteltuani istuinkin busissa matkalla kohti määränpäätä. Bussissa oli lisäkseni vain yksi matkustaja, todella ystävällinen ja puhelias norjalaisrouva joka oli lähtenyt Norjasta pakoon juuri ostamastaan asunnosta remontin tieltä, ja päättänyt viettää sen ajan Nizzassa opiskelemalla Ranskaa. Tältä mukavalta rouvalta sain paljon vinkkejä mm. mitä busseja / junayhteyksiä kannattaa käyttää ja miten tammikuun vaihteleviin sääolosuhteisiin kannattaa pukeutua. Päivällä kun saattaa olla jopa +17 lämmintä ja yöllä lämpötila voi laskea pakkasen puolelle. Säätilojen haltija olikin ilmeisesti päättänyt olla aiheuttamatta liian suurta kulttuurishokkia Suomen sääolohin tottuneelle turistille, sillä kuulemani mukaan ensimmäistä kertaa kuukauteen oli ilma tänään todella synkkä ja sateinen. Lämpötila onneksi jaksoi kivuta reilusti +10 asteen paremmalle puolelle, joten pienet tihkusateet ja mustat pilvet eivät juurikaan haitanneet. Bussin pysähtyi lähelle Antibesin juna-asemaa, josta jatkoin vielä taksilla perille asti. Matkaa olisi ollut kävellen n. 10-15 minuuttia, mutta kaikkien laukkujen kanssa totesin helpommaksi vaihtoehdoksi hypätä taksin kyytiin.

Asunto osoitteessa 16 Boulevard Maréchal Foch, 06600 Antibes vastasi onneksi kaikkia ennakko-odotuksia ja taloksi asettuminen sujui melko nopeasti. Erityisen iloinen olin odottamattomasta vaatehuoneesta, jonne mahtui hyvin järjestelemään koko matkalaukun sisällön... Ja ehkä sinne mahtuu myös muutama ostoslistalla oleva vaatekappale :P Onneksi mun kämppis saapuu maisemiin jo huomenna, voi olla että viikon päästä olisi hyllyt jo täyttyneet muiltakin osin kuin omalta puolelta... Tässä muutama kuva asunnosta;

Huomenna olisikin sitten edessä ensimmäinen koulupäivä, tai oikeastaan ennemminkin perehdytys tulevaan kevääseen ja selvittelyä miten kaikki kurssit ajoittuvat / toteutetaan. Tiedossa on myös ensimmäinen kohtaaminen muiden vaihtareiden kanssa ja mahdollisesti illalla jotakin viihteellisempää aktiviteettia. Mutta näistä lisää myöhemmin, pysykäähän kuulolla... :)