Scandinavia goes Milan!

Buongiorno a tutti! Tämän blogitekstin kirjoittaminen onkin vaatinut vähän aikaa ja päänvaivaa, sillä viime viiikonloppuinen matkamme Milanoon osoittautui kaikin puolin varsin unohtumattomaksi ja tapahtumarikkaaksi. 02:30 lauantai - sunnuntai välisenä aamuyönä en ihan äkkiä olisi uskonut löytäväni itseäni istumassa paikallisesta sairaalasta, sen sijaan että olisimme olleet jollakin kivalla klubilla hyvässä seurassa juhlistamassa Erikan synttäreitä. No, seura sairaalan ensiapupoliklinikan odotusaulassa oli kyllä hyvää, mutta juhlapaikassa olisi ollut hieman toivomisen varaa.

Finland & Sweden - almost on the way to Milan!

Perjantaina lähdimme siis Place de Gaullelta kohti Milanoa n. 45 vaihtarin ja 5 Interculturen jäsenen kera. Matka alkoi oikein lupaavasti ja bussi starttasi vain 37 minuuttia myöhässä alkuperäisestä aikataulusta. (Aiemmin päivä Alppimatkalle lähteneen ryhmän lähtö oli myöhästynyt yli 3 tuntia... Joten siihen verrattuna 37 minuuttia oli aivan huikea suoritus :) Arvelimme olevamme perillä joskus ilta kymmenen aikoihin, jonka jälkeen ehtisi vielä hyvin kaupungille syömään ja drinkeille. Siinä vaiheessa emme vielä tienneet yhdestä hyvin läheisesti matkantekoomme liittyvästä Ranskan lakipykälästä jota on ihan ehdottomasti noudatettava, tai joutuu pahoihin vaikeuksiin; kuljettajan täytyy pitää aina 2 tunnin ajamisen jälkeen 45 minuutin tauko!?! Perillä hotellikaan ei löytynyt ihan suorinta tietä, joten loppujen lopuksi olimme perillä kohteessa Piero Rotta n. 01.00.

Galleria Vittorio Emanuele II

Lauantai aamuna olikin sitten kiva herätä pirteänä aamupalalle, jonka jälkeen oli tarkoitus lähteä tutustumaan kaupunkiin ja sen kuuluisimpaan nähtävyyteen, Duomo di Milanoon (Milanon tuomiokirkko, joka on myös Euroopan kolmanneksi suurin kirkko). Tästä alkoikin sitten matkamme epäonnisten tapahtumien sarja, kun yksi jenkkityttö ryhmästämme joutui ryöstetyksi kesken aamupalan. Joku varasti hänen laukkunsa, joka sisälsi hänen koko omaisuutensa, rahat, passin, viisumin, kameran, sosiaaliturvakortit jne. Hetken kuluttua selvisi vielä ettei tytöllä ole ollenkaan matka-vakuutusta joka korvaisi menetetyn omaisuuden. Ei muuta kun poliisit paikalle ja selvittelemään tilannetta (laukkua ei koskaan löytynyt..) Nyt voi tietysti jokainen itsekseen miettiä, että kuka lähtee toiselle puolelle maapalloa puoleksi vuodeksi ilman vakuutusta... Päätimme jättää poliisiasiat muiden hoidettavaksi ja lähteä omalla porukalla jo hieman aikaisemmin hostellilta keskustaan päin. Vaikka upea viiden tähden hotellimme Piero Rotta (en viitsinyt edes ottaa yhtään kuvaa muistoksi "viihtyisästä" hostellista, joka edellisessä elämässään on todennäköisesti ollut vankila Neuvostoliitossa) sijaitsikin aika kaukana keskustasta, niin onneksi lähin metroasema QT8 oli ihan vieressä ja n. 20 minuutissa olimme keskustassa. Duomo oli ihan mielettömän upea nähtävyys, pienen särön vierailuun tosin toi parhaillaan käynnissä olevat suuremman luokan hautajaiset. Joku paikallinen poliisi oli saanut surmansa edellisenä maanantaina... Kiipesimme myös kaikki 165 rappusta kirkon kuuluisalle katolle, josta avautuivat huikeat näkymät kaupungin ylle. Erityisen kirkkaalla säällä sieltä voi kuulemma nähdä jopa Sveitsiin asti.

View from the top

Duomo di Milano

Abercrombie & Fitch store in Milan

Corso Vittorio Emanuele II - full of gorgeous stores!

Päivä jatkui alennusmyyntien parissa ja heti ensimmäiseksi lähdimmekin Erikan kanssa metsästämään Abercrombie & Fitch liikettä osoitteesta Corso Giacomo Matteotti 12. Abercrombien liikkeitä ei vielä vuosi sitten löytynyt Euroopasta muualta kuin Lontoosta ja Milanosta, mutta 2011 vuoden aikana on liikkeitä avattu myös Pariisiin, Düsseldorfiin, Madridiin ja Brysseliin. Liike itsessään ei ulkoapäin ollut kovinkaan ihmeellinen, itse rakennus muistuttaa lähinnä pankkirakennusta. Mutta sisällä avautuukin sitten ihan oma maailmansa. Lontoon myymälästä tuttu päätä huumaava tuoksu ja kovaa    soiva musiikki tulvivat vastaan heti ovesta sisään päästyämme. Paikka oli juuri niin ihana kuin mitä ensimmäisen, vuoden takaisen A&F myymälä kokemuksen perusteella olin odottanut, ja ostettavaa olisi riittänyt ainakin loppukevään budjetin verran.. Itsehillintä onneksi piti kohtuullisen hyvin ja mukaan lähtivät vain huppari ja collegehousut Winter Sales osastolta :) Abercrombien jälkeen matka jatkui vielä muiden alelöytöjen pariin, ja nyt ymmärrän miksi Milanoa kutsutaan muotipääkaupungiksi... Kaupungista olisi toki löytynyt kaikki huippumuodin luksus-merkit Pradasta Gucciin ja Louis Vuittoniin, mutta Sisley, Aldo, Banana Republic, GAP, Guess, Zara, Bershka ja monet muut ihanat liikkeet tarjosivat meille yhtä suuren nautinnon toinen toistaan upeampien löytöjen parissa!

Happiest person on earth, after visiting A&F winter sales (:

Delicious cupcakes ♥ 

Kierreltyämme koko päivän kaupoissa alkoi väsymys pikkuhiljaa painaa ja jalkoja kolottaa, joten seuraava missiomme oli löytää joku viihtyisä kahvila ennen sovittua tapaamista muun ryhmän kanssa. Lähdimme suunnistamaan toiselle puolelle kaupunkia ja löysimmekin aivan ihanan kahvilan Via Danten varrelta. Caffe de Milanossa vitriinit notkuivat täynnä toinen toistaan herkullisemman näköisiä kakkuja ja leivonnaisia. Nämä pienet leivokset olivat niin nättejä ettei niitä olisi millään raaskinut edes syödä :D Mukavan kahvitteluhetken jälkeen palasimme takaisin Piazza del Duomolle, jossa meidän oli määrä tavata muu ryhmä ja lähteä joukolla syömään. Ruokapaikaksi oli valittu Frank Milano, joka osoittautuikin perinteisen ravintolan sijaan erittäin tyylikkääksi cocktail-baariksi. Nälkää ei tarvinnut kuitenkaan nähdä, sillä pääsimme nauttimaan erittäin herkullisesta "Aperitivosta". Milanossa on paljon cocktail-baareja ja ravintoloita, jotka tarjoavat asiakkailleen ilta kuuden jälkeen yhden juoman hinnalla mitä erilaisempia herkkuja sisältävän  "all-you-can-eat" tyylinen buffeen. Yhden Pinã Coladan hinnalla (9 €) sai nauttia mitä erilaisempia Italialaisia herkkuja ilmakuivatusta kinkusta erilaisiin salaatteihin ja pizza paloihin. Näitä myös Suomeen, kiitos!

Ruokailun jälkeen lähdimme takaisin hostellille valmistautumaan tutustumisretkelle paikalliseen yöelämään. Se olikin sitten kerrassaan unohtumaton kokemus.. Lähdimme hostellilta viimeisellä metrolla keskustaan hieman ennen puoltayötä. Matkan organisaattorit olivat valinneet meille yöelämän kohteeksi Shocking Club-nimisen yökerhon, tässä kohtaa nomen est omen osui kyllä täysin oikeaan. Tajusimme ehkä parin minuutin jälkeen, että kyseessä olikin suuressa suosiossa oleva paikallinen Gayclub, mies strippareineen kaikkineen. Meininki ei paljon poikennut K18-elokuvista... :D No, DJ onneksi osasi asiansa ja suunnistimmekin suoraan tanssilattialle. Kunnes... Noin puolen tunnin jälkeen tanssilattialta istuimmekin sitten siellä Milanon sairaalan odotushuoneessa. Yksi seurueemme jenkkitytöistä toden totta piti lupauksensa irroitella kunnolla nyt kun kerran Euroopassa ollaan ja alkoholiakin saa nautta alle 21-vuotiaana. Muutaman ylimääräisen alkoholiannoksen seurauksena askeleet tanssilattialla olivat sen verran huterat, että hänen korkokenkänsä kunnioitettavan kokoinen stilettikorko iskeytyi suoraan Jennin jalkaan. Onneksi tapahtumasta selvitiin lopulta vaan säikähdyksellä, sillä röntgenkuvista ei ollut havaittavissa minkään sortin murtumaa ja pääsimme melko pian lähtemään sairaalasta takaisin hotellille.

Stadio Giuseppe Meazza aka San Siro

Sunnuntaina meillä oli vielä muutama tunti vapaa-aikaa ennen kotimatkaa. Ennen matkaa tulleen "travel planin" mukaan meillä oli mahdollisuus lähteä tutustumaan hostellin lähistöllä sijaitsevaan jalkapallofanien pyhiin-vaelluskohteeseen, Stadio Giuseppe Meazzaan, joka tunnetaan paremmin nimellä San Siro.  Lähdimme yhden Interculturen jäsenen ja parin jenkkipojan kanssa kävelemään kohti stadionia, ja jossakin vaiheessa valkeni ettei kenelläkään ole pienintä-kään käsitystä missä paikka sijaitsee, saati sitten mitään tietoa että pääseekö sinne edes sisälle. Erkaannuimme muusta ryhmästä ja löysimme lopulta tyttöjen kanssa paikan omatoimisesti ohikulkijoiden avustuksella. 12,50 €:n maksulla olisi päässyt sisälle stadionille ja vierailemaan sen museossa. Muut tytöt eivät olleet kovin innokkaita investoimaan tähän nähtävyyteen, joten päätimme lähteä takaisin keskustaan vielä pariksi tunniksi. Siihen tarvittiinkin sitten kaikki kaupungin mahdolliset kulkuneuvot; bussi, tram ja metro. Hirveällä kiirellä pää kolmantena jalkana juoksimme vielä muutaman pakollisen kohteen (lue ostospaikan), pariin. Toiveet viimeisen päivän aidosta italialaisesta pizzasta saivat unohtua ja mukaan paluumatkalle hostellille nappasimme tutun ja turvallisen take away menun à la McDonalds. 

Ehdimme hostellille takaisin juuri sovittuun aikaan, harmi vaan kaikki matkalaiset eivät olleet kovin kiinnostuneita sovituista aikatauluista.. Odottelimme melkein 2 tuntia yhtä kanadalaista tyttöä, joka ei vastannut ollenkaan puhelimeen eikä kukaan ollut nähnyt häntä muutamaan tuntiin sen jälkeen kun heidän ryhmänsä oli kaupungilla hajaantunut toisistaan. Ehdimme jo mielessämme maalailla kaikki mahdolliset kauhuskenaariot, kaiken matkan aikana sattuneen jälkeen joku kidnappaus / ryöstö tms. olisi vielä sopinut kuvioon oikein hyvin. Järjestäjät alkoivat jo toden teolla huolestua ja lisäksi meidän olisi pitänyt olla takaisin perillä ilta kahdeksaan mennessä jotta kauempana asuvat ehtisivät vielä bussilla takaisin kotiin. Poliisitkin ehdittiin jälleen hälyyttää paikalle ja tytölle jätettiin viestejä kaikkiin mahdollisiin paikkoihin siltä varalta että hän palaisi hotellille meidän jo lähdettyä. No, ei onneksi tarvinnut mitään hätävarasuunnitelmia ottaa käyttöön, koska lopulta tyttö ilmaantui bussille täysin hyvinvoivana ja varsin tyytyväinen ilme naamallaan. Hän oli ollut vähän SHOPPAILEMASSA eikä MUISTANUT katsoa kelloa ollenkaan...

Että sellainen reissu sitten :)


P.S. Ranskan lakipykäliin oli ilmeisesti tehty muutos viikonlopun aikana, koska takastulomatkalla 45 minuutin tauoista ollut puhettakaan :D